tag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post6172156809231420799..comments2023-06-13T16:54:52.032+03:00Comments on Sisyfoksen kivi: Prosaics, 1: naiskirjailijat ja kasuistiikkaJoonashttp://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-48280492430942331172008-03-16T17:33:00.000+02:002008-03-16T17:33:00.000+02:00Täsmentääkseni vielä omaa näkemystäni siitä, mikä ...Täsmentääkseni vielä omaa näkemystäni siitä, mikä voi olla ongelmallista ja vaarallista poliittisessa kirjallisuudentutkimuksessa:<BR/><BR/>sen unohtaminen, että romaani tosiaan kertoo kaikesta siitä mistä se kertoo<BR/><BR/>eli yksinkertaistukset, jotka toteavat että jossain romaanissa, romaanilajissa, tai jonkin historiallisen ajan kirjallisuudessa, olisi "oikeasti", "todella", "lopulta", "ennenkaikkea" jne jne kyse jostakin yhdestä maailmankuvan legitimoinnista / statementista / ideologiasta.<BR/><BR/>(Ihan yhtä ärsyttäviä ovat myös heitot tyyliin "lopulta kaikki kirjallisuus käsittelee kuolemaa"...)<BR/><BR/>Tai se, että romaaniteksti ymmärretään PELKÄSTÄÄN ideologisten kysymysten ratkaisuna (mitä se MYÖS onkin). <BR/>Tähän liittyy erityisesti klassisen realistisen tekstin redusoiminen "hallinnaksi" tai "monologiseksi" diskurssiksi.<BR/><BR/>Narratiivinen analyysi, silloin kun se tuottaa kiinnostavia luentoja perustellen väitteensä tekstinäytteiden avulla, ei kovin helposti pystykään sivuuttamaan kirjallisuuden moniäänisyyttä?Joonashttps://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-18445431437672757322008-03-16T12:59:00.000+02:002008-03-16T12:59:00.000+02:00Myönnetään: poliittinen lukeminen on usein tietoin...Myönnetään: poliittinen lukeminen on usein tietoinen strategia.<BR/><BR/>Mutta:<BR/>On tekstejä, joissa poliittinen taso on niin olennainen, niin sivuuttamaton, että niiden sivuuttaminen kirjallisen avaruuden nimissä on itsessään poliittinen teko.<BR/><BR/>Blanchot'n kirjallinen avaruuskin taitaa erityisesti keskittyä modernistisiin staroihin...<BR/>Mallarme, Kafka, Rilke...<BR/><BR/>Kirjallisen teoksen arvoituksellisuuden kunnioittaminen on mielestäni hirveän tärkeää. Siinä mielessä nuo herrat B & D ovat maineensa ansainneet. Mutta en osaa olla aivan vakuuttunut lukijan vapaudesta; ja kirjallisuuden kielessä on sitä verhoakin: jotain se peittää jotain sanoakseen. <BR/><BR/>Voi olla, että yhteiskunnallisen kirjallisuudentutkimuksen retoriikassa on usein jotain sellaista, joka tuntuu painottuvan pelkistyksiin ja kielen merkityshorisontin rajoittamiseen.<BR/>Mutta eihän poliittinenkaan luenta lähde etsimään kirjasta puolueohjelmaa tai manifestimaisia tiivistyksiä.<BR/>Poliittista lukemista ei tulisi asettaa vastakohtaiseksi "kaunokirjallisen" lukemisen kanssa. Se olisi liian vahva binaarioppositio...Joonashttps://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-78553463965480041152008-03-16T12:18:00.000+02:002008-03-16T12:18:00.000+02:00Jankkaan vielä vähän:Kyllä mielestäni poliittinen ...Jankkaan vielä vähän:<BR/><BR/>Kyllä mielestäni poliittinen luenta on poliittinen teko. Se on selvästi erilaista lukemista kuin "kaunokirjallinen", tekstin synnyttämää vapauden kokemusta siemaileva ja kirjallisuuden itsensä luomissa mahdollisuuksissa viipyivlevä. Puhdasta se ei tietenkään ole, mutta kun teoksista sitten puhtaan tai kirjoitetaan, puhutaan miltei aina jostain muusta kuin tuosta vapaudesta. Usein siitä poliittisesta, miten se nyt tässä ymmärretäänkin. Kaunokirjallisuuden vapaudesta ei tietääkseni ole juuri muita kuvauksia kuin Blabchot'n ja Derridan. Kerro jos tiedät.<BR/><BR/>Runouden ja proosan välissä on suuria ja molemmat suurenmoiseksi tekeviä eroja, mutta en ole varma asettaisinko sitä pelkästään sanojen käyttöön. <BR/><BR/>Blanchot'n onnistuu puhua kirjallisuudesta yleensä.kristianhttps://www.blogger.com/profile/11710669010669669728noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-16392675484546126292008-03-16T00:39:00.000+02:002008-03-16T00:39:00.000+02:00"Kirjallisuuden aiheet on ensin muutettu ja/tai tu..."Kirjallisuuden aiheet on ensin muutettu ja/tai tuotu poliittiseen puheeseen, ennen kuin on alkanut tapahtua. Luulen ma."<BR/><BR/>En ole varma tuosta. Mikä sitten muodostaa poliittisen tapahtuman? Tai pikemmin: mikä riittää poliittiseksi tapahtumaksi?<BR/>Esim. kirjaa lukiessa tapahtuva ajattelutavan muutos; tai huomion kiinnittäminen johonkin josta tuleekin äkisti "poliittista"... <BR/><BR/>Eihän tämä vaadi siirtymistä poliittiseen puheeseen?<BR/><BR/>"Ja kyllä kirjallisuudessa voi sanoa mitä vain, koska esimerkiksi henkilöhahmot puhuvat, allegoriat puhuvat, teemat puhuvat, rakenteet.."<BR/><BR/>Romaanikokonaisuus kuitenkin tapaa asettaa nämä äänensä jonkinlaiseen järjestykseen, esimerkiksi henkilöhahmojen puhetta esittäessään. <BR/>Tietysti jos luemme Derridan tavoin, esim. tietoisesti riitasointuja etsien tai maksimoimalla jonkin yksityiskohdan mahdolliset merkitykset, löydämme sieltä runsaammin ääniä.<BR/>Missään nimessä en halua lähteä tätä vapautta riistämään.<BR/><BR/>Kohdastanne kaksi en lähde haastamaan, vaan uskon suosiolla. <BR/>Huomattava aste-ero romaanille ja runoudelle ominaisen kielen välillä kuitenkin on (eikös?) joka tekee vaikeaksi yleensä kirjallisuuden kielestä puhumisen.Joonashttps://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-1344654965488255342008-03-15T20:30:00.000+02:002008-03-15T20:30:00.000+02:001.Kirjallisuuden aiheet on ensin muutettu ja/tai t...1.<BR/><BR/>Kirjallisuuden aiheet on ensin muutettu ja/tai tuotu poliittiseen puheeseen, ennen kuin on alkanut tapahtua. Luulen ma. <BR/><BR/>Ja kyllä kirjallisuudessa voi sanoa mitä vain, koska esimerkiksi henkilöhahmot puhuvat, allegoriat puhuvat, teemat puhuvat, rakenteet.. mutta ei tekijä, joka olisikin niin tehdessään jo poliittinen toimija. Tosin en tiedä hyväksyisikö Jaakko-kulta tuota suuhunsasanailua. Oikeastaan hän kirjoittaa ja iloitsee erityisesti kirjallisuuden synnyttämästä vapauden tilasta. Näkee kirjallisuuden poliittisen tehottomuuden mutta samalla vapauden suurenmoisensa asiana.<BR/><BR/>2.<BR/><BR/>Ei runous muuten ole kielen vapaata leikkiä. Pyydän osoittamaan minulle kaikki runokirjat jossa ei noudateta enemmän tai vähemmän puheenomaista ja/tai loogista syntaksia tai koherententteja puhetilanteita. <BR/><BR/>Niitä toki (onneksi) on, mutta tuolla halusin haastaa sinut huomaamaan, että paljon vähemmän kuin esittämäsi (ja Sartren höperehtimä) väite antaisi ymmärtää.kristianhttps://www.blogger.com/profile/11710669010669669728noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-40305279225598763152008-03-15T17:16:00.000+02:002008-03-15T17:16:00.000+02:00Tuotapa Barthesia en ole vieläkään lukenut. Sehän ...Tuotapa Barthesia en ole vieläkään lukenut. Sehän on suomennettu Tekijän kuolema kokoelmassa...Täytynee lukaista.<BR/><BR/>Derridaan viitaten, mielestäni ainakaan klassinen/realistinen/ei-modernistinen romaani ei ole kaiken sanomisen tila, varsinkin kun sitä ohjaa narratiivi(n)en logiikka, esimerkiksi "uskottavuuden", "todentunnun" vaatimukset. Romaanin kieli ei nähdäkseni missään vaiheessa ole ollut samalla tavalla vapaa sanomaan, olemaan kielen vapaata leikkiä kuin runous.<BR/><BR/>Ja kyllähän romaanikirjallisuus on tuottanut ja tuottaa vaikutuksia ulkopuolelleen (Orwell, Rushdie), ja juuri romaania teoretisoidaan usein poliittisena, poliittisesti. Romaanin lukijat tulkitsevat tekstiin referentiaalisuuden ja/tai usein myös jonkinlaisen ideologisen tason.<BR/><BR/>Eli mistä se Derridan setä taas höpäjää?Joonashttps://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-46629106833258720382008-03-15T16:35:00.000+02:002008-03-15T16:35:00.000+02:00Huomattavasti vähemmän oppineina huomioina kuin pa...Huomattavasti vähemmän oppineina huomioina kuin parhaat kollegat esittäisin seuraavat nopsakoinnit:<BR/><BR/>(myös) Sartre esitti esseessään "Mitä kirjallisuus on?" että toisin kuin proosa runous ei pysty sitoutumaan (eli nuo tekstisi laajemmat tasot), <BR/><BR/>johon Barthes vastasi "Kirjoituksen nolla-asteessa" että pystyy, esimerkiksi käyttämällä omille kokemuksille ja omalle sosiaaliselle asemalle ominaista kieltä ja puhetapaa (vrt. esim. Villon), pakenematta "poetiikkaan", ylätyylisyyteen tain muuten vain kirjalliseen rekisteriin.<BR/><BR/>Derrida kirjoittaa romaanista ja sen vapaudesta kaiken sanomisen tilana (toute-dire), minkä vuoksi se voi sanoa myös mitä tahansa (toute-dire), eikä tämän liiallisen vapauden vuoksi tuota vaikutuksia ulkoupuolelleen. Eli toisin kuin vaikkapa poliittinen teksi, jossa ei voi sanoa ihan mitä tahansa, mutta juuri tämä rajoitus synnyttää vakuuttavuutta, sitoutumista ja vaikutuksia omalle rajatulle vaikutusalueelleen.<BR/><BR/>Mutta säestyksiä nämä. Tuo prozac vaikuttaa oikein hyväntuuliselta hankkeelta ;)kristianhttps://www.blogger.com/profile/11710669010669669728noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-23826309130046918102008-03-15T13:24:00.000+02:002008-03-15T13:24:00.000+02:00Vai pikemminkin narratologian alueen laajentamista...Vai pikemminkin narratologian alueen laajentamista?<BR/><BR/>Kilttiä mutta kohtuutonta kutsua näitä sekavia poimintoja esseiksi. <BR/><BR/>Ajattelin tuon "prosaics" nimikkeen alla kirjoittaa lähinnä romaanin historiasta, ja erityisesti siitä miten romaanikerronnan vakioiksi tai kliseiksi muuntuneet tarinat ja kerrontamallit ovat alkujaan ehkä toimineet yhteiskunnallisen aikalaiskritiikin välineinä.Joonashttps://www.blogger.com/profile/01990159416209251138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2051361385156616153.post-90452735788541372462008-03-15T11:18:00.000+02:002008-03-15T11:18:00.000+02:00Kiinnostava esseesarja siis luvassa aiheesta prosa...Kiinnostava esseesarja siis luvassa aiheesta prosaics.<BR/>Prosaics - eikö se merkitse myös irtiottoa narratologiasta ?Anonymousnoreply@blogger.com