Homeroksen ja Vergiliuksen lukeminen saattaa olla näännyttävää. On hetkiä, jolloin (oman) elämän ja tarun yhteismitattomuus tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Sitä haluaisi kerran kohdata Odysseuksen ilman juonia, Akhilleen vailla rohkeutta, tai kaipaisi epiikan liikkeen viivähtävän edes hetken aamu-unisen Aeneiksen krapulassa ja epävarmuudessa juhlamenoja seuraavana päivänä.
Amerikkalaisen runoilijan sanoin sitä odottaa hetkeä kun kreikkalais-troijalainen
jeunesse dorée
tulee enemmän tai vähemmän
asiantuntevasti teurastetuksi
niin että lopultakin vallitsee
rauha ja hiljaisuus
(jumalatkin ovat hetkeksi
tukkineet turpansa)
Näin sapekkaasti toteaa Charles Simic runossaan ”Kyllästymiseni eeppisiin mittasuhteisiin”. Hiljattain suomennetusta Simic-kokoelmasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä.
Mitä kiinnostavaa olisi vielä kerrottavana jumalten ja sankareitten sodan jäljiltä? Eläinten ja naisten ”tapauksetonta” arkea:
voi kuulla
linnun laulavan
ja tyttären kysyvän äidiltään
saako hän mennä kaivolle
ja tietenkin hän saa
sitä ihanaa pikku polkua
joka kiemurtelee
läpi oliivilehdon
Simicin vitsinä on osaksi se, että helleenisten mieseepikkojen tekstissä näitä ääniä ja kysymyksiä ei oikeastaan kuule. Toisaalta, kuten yritin tuossa edellisessäkin jutussani osoittaa, sankareita ja urotekoja tarjoavassa epiikassakin koskettavat eniten juuri hyvin valitut yksityiskohdat. Niissä jokin lukijalle kokemuksen tasolla tuttu, ehkä arkinenkin kokemus puhuttelee myytin keskeltä: merenpinnasta heijastuvat tulen liekit, kuutamoyön lempeä kauneus, viinin nostattama humala. Tai Aeneiksen, yksinäisen pojan, turha yritys halata unessa haamuksi muuttunutta isäänsä.
Charles Simic: Ääni aamulla kello kolme. Suom. Timo Hännikäinen ja Aki Salmela. Helsinki: WSOY 2008.
2 kommenttia:
Olipas mielenkiintoista. Oma pääni on viime viikkoina jostain syystä askaroinut Odysseian kimpussa.
Yritän päästä itse pääasiaan: miksi, Zeuksen nimessä, Odysseus lähti tyhmälle matkalleen?
Täytyy panna tuo kirja muistilistalle, kiitos!
Miksi? Odysseuksen matka itse Odysseiassa on paluumatka sodasta kotia kohti. Ei hän muistaakseni vapaaehtoisesti matkaile seikkailujen perässä. Kotilieden luota "jaloa jaksajaa" viivyttävät erilaiset nymfit ja noidat.
Ilionin sotaankaan Odysseus ei tainnut vapaaehtoisesti lähteä. Muistaakseni taru kertoilee, että hän jopa yritti näytellä hullua voidakseen pysyä kotona.
Lähetä kommentti