sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Yleinen harhaluulo seireeneistä


Seireenit tavataan esittää poikkeuksellisen lumoavina olentoina. Amerikan löytäjä Kristoffer Kolumbus ei antanut tämän homeerisen harhan sokaista omaa havaintoaan kuuluisista vedenneidoista.

Amerikan löytöretken päiväkirjassaan (joka on tosin säilynyt vain myöhemmän ajan kirkonmiehen jäljennöksenä) Kolumbus ylistää vuolaasti Intiaksi uskomansa uuden maailman vehreyttä, sen ilmaston lempeyttä, alkuasukkaiden luonnollista hyväntahtoisuutta ja merimiehen kokemuksellaan satamien erinomaisuutta.

Seireenit olivat kuitenkin pettymys, joka kuitataan parilla lauseella:


”'Amiraali näki eilen, ollessaan Rio de Orolla, kolme seireeniä, jotka kohottautuivat hyvin korkealle vedestä, mutta eivät olleet läheskään niin suloisia kuin miksi heidät tavallisesti näkee kuvattavan; heillä on tavallaan ihmiskasvot.' Hän lisää nähneensä samanlaisia Guineassa Pippurirannikolla.

(Kolumbus 1992, 144.)


Seireenien laulusta ei kirjassa ole mainintaa.


Kristoffer Kolumbus: Amerikan löytöretken päiväkirja. Suom. Erkki Valkeila. Karisto, 1992.


4 kommenttia:

kristian kirjoitti...

Melkein kaikki netistä löytyvät seireenimaalaukset ovat kyllä järjestään pehmeän pornahtavia, mutta tuollainen hauska löytyi joukosta. Erityisesti se tuo mieleen Sammon puolustuksen tavalla johon luulisi jonkun taidehistorioitsijan joskus tarttuneen:

http://www.artrenewal.org/asp/database/image.asp?id=813

Askelnopsa kirjoitti...

Waterhouse taisi olla mieltynyt klassisiin kirja-aiheisiin - ja paatteihin.
Verkkokurssillamme oli samalta hemmolta maalaus Mirandasta katsomassa Myrskyn uppoavaa laivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Nuo mainitut seireenit ovat mahdollisesti manaatteja. Ihmistä toisinaan häkellyttävästi muistuttavia pulskia levää kasvavia otuksia. Merimieskirjallisuus tietää manaattien edustaneen tuolla maailmankolkalla merenneitoja useasti.

-aksu

Askelnopsa kirjoitti...

Kieltäydyn uskomasta noin proosalliseen selitykseen.
Tottakai ne olivat seireeneitejä.